sunnuntai 21. huhtikuuta 2013
Tehtävä suoritettu!
Täten klousaan tehtäväni Göteborgissa.
Aika kului kuin siivillä. Kokemuksena vaihto oli todella mielenkiintoinen ja mukava. Tutustuin moniin ihaniin ihmisiin, ja joidenkin heistä kanssa ystävyistyin - pidämme yhteyttä jatkossakin. Ollaan soiteltu ja meilailtu. Yhden Ruotsin kirkon vapaaehtoisen työntekijän tapaan ensi keskiviikkona, kun hän palaa laivalla kotiin lyhyeltä Suomen matkaltaan, pohjanmaalta.
Laitoin tähän vielä muutaman kuvan loppuajan kokemuksistani:
- Kävimme Tanskan Fredrikshamnissa laivalla (Stena Line) päiväristeilyllä henkilökunnan virkistyspäivänä.
- Vierailin Johanneksen kirkossa tutustumassa asunnottomien sekä päihde- ja mielenterveysasiakkaiden päivätoimintaan: ruuanjakoa, yhteisöllisyyttä... harvoin näkee kirkon niin täynnä ihmisiä. Hienoa työtä! Kirkko oli mielestäni oikealla asialla huolehtiessaan syrjäytyneistä ja vähäosaisista ihmisistä.
- Ullevin kuvasin parilta kantilta. Mariagården, ruotsinsuomalainen seurakuntatyöpaikkani, oli ihan sen vieressä.
- Perinnepurjelaiva on Göteborgin sataman ylpeys. Laiva on rakennettu vanhojen laivanrakennusmetodien mukaan. Kaunis.
- Toinen kaunis (isompi) purjelaiva, Viking, lepää myös satama-altaassa.
- Pieni valkoinen alus (entinen Betel-laiva) on kuvattu nykyisen Betel-laivan seinällä olevasta valokuvasta. Alus korvattiin uudella, koska se kärsi homeongelmasta ja kävi liian pieneksi tarkoitukseensa. Aluksethan toimivat asunnottomien päihde- ja mielenterveysasiakkaiden kotina ja päivätoimintapaikkana.
- Suurempi, sininen alus on nykyinen Betel-laiva. Se hinattiin Suomen Turusta Göteborgiin korvaamaan edellä mainittu vanha purkki. Vanhaan mahtui vain alle 10 henkeä, ja tähän uuteen mahtuu 37 asukasta. Ruokapöydässä salissa on enemmänkin ihmisiä. Alus oli ennen Merenmittauslaitoksen käytössä. Viehättävä suomalaispariskunta huolehtii laivasta ja hyvin monikansallisista asiakkaista. Betel-laivojen historia on pitkä Göteborgin satamassa, jo vuodesta 1880 on kodittomille merimiehille tarjottu hoivaa ja huolenpitoa.
- Punainen talo (Lilla Bomm) on vierassatamassa.
- Samoin oopperatalo (sightseeing-veneiden takana).
- Punavalkoinen korkeampi talo on kuvassa siksi, että se oli hyvä maamerkki, koska näkyi pitkälle. Paikalliset kutsuvat sitä "huulipunataloksi", koska se yhdeltä kantilta katsottuna muistuttaa elävästi huulipunapuikkoa.
- Vaaleanruskea rakennus on Konstmuseum, jossa kävin mm. teatterissa.
- Punainen suuri vanha puurakennus taas Mariagården, Ruotsin kirkon työssä oppimis -paikkani.
- Kolmen patsaan teos rautatieaseman vieressä: älä puhu pahaa, älä katsele pahaa, älä kuuntele pahaa.
- Kellers Park -luonnonpuisto Rambergetissä.
- Ramberget, (useita maisemakuvia) Göteborgin korkein kohta, jossa joka maanantai siunataan kaupunki ja kaupunkilaiset.
Suosittelen vaihtoon menoa kaikille opiskelijakollegoilleni. Paikkana Göteborg oli iloisesti yllättävä. Neljä viikkoa tuntui liian lyhyeltä tutustumisajalta. Kielitaitokin koheni, toteaa Göteborg-fani, Irma.
Aika kului kuin siivillä. Kokemuksena vaihto oli todella mielenkiintoinen ja mukava. Tutustuin moniin ihaniin ihmisiin, ja joidenkin heistä kanssa ystävyistyin - pidämme yhteyttä jatkossakin. Ollaan soiteltu ja meilailtu. Yhden Ruotsin kirkon vapaaehtoisen työntekijän tapaan ensi keskiviikkona, kun hän palaa laivalla kotiin lyhyeltä Suomen matkaltaan, pohjanmaalta.
Laitoin tähän vielä muutaman kuvan loppuajan kokemuksistani:
- Kävimme Tanskan Fredrikshamnissa laivalla (Stena Line) päiväristeilyllä henkilökunnan virkistyspäivänä.
- Vierailin Johanneksen kirkossa tutustumassa asunnottomien sekä päihde- ja mielenterveysasiakkaiden päivätoimintaan: ruuanjakoa, yhteisöllisyyttä... harvoin näkee kirkon niin täynnä ihmisiä. Hienoa työtä! Kirkko oli mielestäni oikealla asialla huolehtiessaan syrjäytyneistä ja vähäosaisista ihmisistä.
- Ullevin kuvasin parilta kantilta. Mariagården, ruotsinsuomalainen seurakuntatyöpaikkani, oli ihan sen vieressä.
- Perinnepurjelaiva on Göteborgin sataman ylpeys. Laiva on rakennettu vanhojen laivanrakennusmetodien mukaan. Kaunis.
- Toinen kaunis (isompi) purjelaiva, Viking, lepää myös satama-altaassa.
- Pieni valkoinen alus (entinen Betel-laiva) on kuvattu nykyisen Betel-laivan seinällä olevasta valokuvasta. Alus korvattiin uudella, koska se kärsi homeongelmasta ja kävi liian pieneksi tarkoitukseensa. Aluksethan toimivat asunnottomien päihde- ja mielenterveysasiakkaiden kotina ja päivätoimintapaikkana.
- Suurempi, sininen alus on nykyinen Betel-laiva. Se hinattiin Suomen Turusta Göteborgiin korvaamaan edellä mainittu vanha purkki. Vanhaan mahtui vain alle 10 henkeä, ja tähän uuteen mahtuu 37 asukasta. Ruokapöydässä salissa on enemmänkin ihmisiä. Alus oli ennen Merenmittauslaitoksen käytössä. Viehättävä suomalaispariskunta huolehtii laivasta ja hyvin monikansallisista asiakkaista. Betel-laivojen historia on pitkä Göteborgin satamassa, jo vuodesta 1880 on kodittomille merimiehille tarjottu hoivaa ja huolenpitoa.
- Punainen talo (Lilla Bomm) on vierassatamassa.
- Samoin oopperatalo (sightseeing-veneiden takana).
- Punavalkoinen korkeampi talo on kuvassa siksi, että se oli hyvä maamerkki, koska näkyi pitkälle. Paikalliset kutsuvat sitä "huulipunataloksi", koska se yhdeltä kantilta katsottuna muistuttaa elävästi huulipunapuikkoa.
- Vaaleanruskea rakennus on Konstmuseum, jossa kävin mm. teatterissa.
- Punainen suuri vanha puurakennus taas Mariagården, Ruotsin kirkon työssä oppimis -paikkani.
- Kolmen patsaan teos rautatieaseman vieressä: älä puhu pahaa, älä katsele pahaa, älä kuuntele pahaa.
- Kellers Park -luonnonpuisto Rambergetissä.
- Ramberget, (useita maisemakuvia) Göteborgin korkein kohta, jossa joka maanantai siunataan kaupunki ja kaupunkilaiset.
Suosittelen vaihtoon menoa kaikille opiskelijakollegoilleni. Paikkana Göteborg oli iloisesti yllättävä. Neljä viikkoa tuntui liian lyhyeltä tutustumisajalta. Kielitaitokin koheni, toteaa Göteborg-fani, Irma.
maanantai 1. huhtikuuta 2013
Toinen viikko - puolet jäljellä
Sivuille on nyt ladattu muutamia valokuvia kokemuksistani.
Punaisen puutalon sisäänkäynti ruotsinsuomalaisen seurakuntatyön toimintakeskukseen, Mariagårdeniin. Talo on niin suuri, että siitä on läheltä vaikea ottaa kuvaa, että se kokonaan näkyisi. Pitäisi mennä Ullevin viereen, ja näpsäistä sieltä. Suurin osa talosta on Ruotsin seurakunnan käytössä, mutta hyvät tilat on meilläkin. Tilojen jatkossa saanti täällä ratkeaa joulukuussa. Elämme siis epävarmoja aikoja: missä toimitaan jatkossa?
Keltainen talo on Alvar Aallon 1939 piirtämä funkistyylinen, kaunis rakennus, entinen elokuvateatteri. Kuvaa on portaikosta, jossa poseeraan yhdessä erään työtoverini kanssa. Lisäksi näkymää on teatterisalista, joka on (onneksi) suojelukohteena jouduttu säilyttämään lähes entisellään. Talon omistaa nykyään Helluntaiseurakunta. He ostivat sen vuonna 1982, tekivät pienen remontin, ja pitävät siellä hartaus- ja muita tilaisuuksiaan. Second hand -kyltillä varustettu ovi on samaisen talon kirpputorin sisäänkäynti. Tiloissa on kahvio. Kirppis on erittäin suosittu ja myytävä tavara on edullista. Voi tehdä todellisia löytöjä!
Lintubongausta: Harakoita, variksia ja kyyhkysiä on asuntoni lähellä paljon. Raakkumista, räkättämistä ja kujertamista kuuluu. Suuret pulut (uutut?) räpsähtävät joskus ikkunaa vasten, niin että oikein säikähtää.
Muuta ympäristöstä: Tuulimyllyjä on siellä täällä. Kun pari viikkoa sitten ajoimme tänne Tukholmasta, huomio kiinnittyi lukuisiin tuulimyllyihin.
Kävin myös Backaplanilla ja Kvilletorgetilla mm. Pelastusarmeijaan tutustumassa. Katsottiin tilat ja tutustuttiin aktiviteetteihin. Heillä on myös edullisen ruumiin ravinnon lisäksi mm. koulutusta, joka tähtää työllistymiseen ja erilaisten taitojen oppimiseen. Oli sattumalta vohvelipäivä (ihan oikeasti ruotsalaisilla on määrätty vohvelipäivä tiettynä päivänä. Nyt oli maanantai, mutta en tiedä onko päivä joka viikko vai kerran kuussa.) Söimme ihanat ja edulliset vohvelit mansikkahillon ja kermavaahdon kera.
Backaplanilla (kuva nimilaatoitetusta muistomerkistä) on sen diskon paikka, jossa v. 1989 kuoli tulipalon uhreina 63 nuorta. Kylmätväreet kulkivat pitkin selkäpiitäni kun katsoin muistolaatoista, että nuorimmat kuolleet olivat 12- ja vanhimmat 20-vuotiaita. Disko oli otettu liian täyteen porukkaa ja osa kuolikin paniikista johtuneeseen tallautumiseen. Omistajat olivat entisestä Jugoslaviasta ja uhrit pitkälti ulkomaalaistaustaisia nuoria, usein muslimeja.
Pari korjausta edelliseen kirjoitukseeni:
- Schjerfbeckin näyttely onkin auki 18.8.2013 asti.
- Speedwayn MM on oikeasti vasta toukokuussa.
Anteeksi huono ymmärrys-/lukutaitoni.
Kiipesimme Göteborgin korkeimmalle paikalle, Ramberget, jonka yhteydessä on kaunis kallioinen luonnonpuisto Keillers Park. Joka maanantai sieltä siunataan koko Göteborg ja kaupunkilaiset. Hienot maisemat joka suuntaan.
Yhdessä kuvassa on Drottningtorgetilla sijaitseva, vanhasta Postista remontoitu, uusi hotelli. Komea ilmestys. Sen edessä on taideteos kolmesta apinasta: älä kuuntele pahaa, älä katsele pahaa, älä puhu pahaa. Hyvä elämänohje itse kullekin.
Maria Kyrkassa on pidetty jumalanpalveluksia, musiikkihartauksia ja messuja - varsinkin nyt hiljaisen viikon ja pääsiäisen aikaan. Olen itsekin saanut lukea niissä Matteuksen evankeliumia. Lisäksi olen toiminut kirkkoväärtin apulaisena. Huomenna tulevat taas lapset: avoin päiväkerho. Lauletaan ja leikitään suomen kielellä. Kuva Maria kirkosta yllä.
Eilen sunnuntaina olin - kirkonmenojen jälkeen - teatterissa. Göteborgs Stadsmuseumissa oli kaksi esitystä. Ensimmäinen oli Eläkeläisten iltakurssi (Tuula Sirjonen) ja toinen Hämärä tanssii (runokooste ja ohjaus: Anna-Maria Ingerö, runo/sana: Reija Vuorela ja liike/tanssi/koreografia: Solveig Åkerberg). Hämärä tanssii -teoksen pohjana oli runokooste, jonka keskeinen tekijä on Pentti Saarikosken viimeiden runoteos Hämärän tanssit. Koosteessa oli myös mukana Nobelkirjailija Tomas Tranströmerin runoja ja Pertti Niemisen käännöksiä Syksyn ääni -kokoelmasta, joka sisältää vanhaa kiinalaista runoutta. Molemmat esitykset olivat hyviä omassa kategoriassaan. Ensimmäinen oli komiikkaa ja monologi (myös koskettavia lauluja kitaran ja haitarin säestyksellä) ja toinen oli vaan niin ihana kuin Saarikosken runot voivat itsessään olla. Saarikoskihan asui Göteborgissa Mia Bernerin kanssa 70-luvun puolesta välistä melkein kuolemaansa asti. Hän kuoli Joensuussa ja haudattiin uuteen Valamoon. Kuolemasta on nyt juuri 30 vuotta aikaa eli Saarikoski olisi 75 vuotias, jos eläisi.
Punaisen puutalon sisäänkäynti ruotsinsuomalaisen seurakuntatyön toimintakeskukseen, Mariagårdeniin. Talo on niin suuri, että siitä on läheltä vaikea ottaa kuvaa, että se kokonaan näkyisi. Pitäisi mennä Ullevin viereen, ja näpsäistä sieltä. Suurin osa talosta on Ruotsin seurakunnan käytössä, mutta hyvät tilat on meilläkin. Tilojen jatkossa saanti täällä ratkeaa joulukuussa. Elämme siis epävarmoja aikoja: missä toimitaan jatkossa?
Keltainen talo on Alvar Aallon 1939 piirtämä funkistyylinen, kaunis rakennus, entinen elokuvateatteri. Kuvaa on portaikosta, jossa poseeraan yhdessä erään työtoverini kanssa. Lisäksi näkymää on teatterisalista, joka on (onneksi) suojelukohteena jouduttu säilyttämään lähes entisellään. Talon omistaa nykyään Helluntaiseurakunta. He ostivat sen vuonna 1982, tekivät pienen remontin, ja pitävät siellä hartaus- ja muita tilaisuuksiaan. Second hand -kyltillä varustettu ovi on samaisen talon kirpputorin sisäänkäynti. Tiloissa on kahvio. Kirppis on erittäin suosittu ja myytävä tavara on edullista. Voi tehdä todellisia löytöjä!
Lintubongausta: Harakoita, variksia ja kyyhkysiä on asuntoni lähellä paljon. Raakkumista, räkättämistä ja kujertamista kuuluu. Suuret pulut (uutut?) räpsähtävät joskus ikkunaa vasten, niin että oikein säikähtää.
Muuta ympäristöstä: Tuulimyllyjä on siellä täällä. Kun pari viikkoa sitten ajoimme tänne Tukholmasta, huomio kiinnittyi lukuisiin tuulimyllyihin.
Kävin myös Backaplanilla ja Kvilletorgetilla mm. Pelastusarmeijaan tutustumassa. Katsottiin tilat ja tutustuttiin aktiviteetteihin. Heillä on myös edullisen ruumiin ravinnon lisäksi mm. koulutusta, joka tähtää työllistymiseen ja erilaisten taitojen oppimiseen. Oli sattumalta vohvelipäivä (ihan oikeasti ruotsalaisilla on määrätty vohvelipäivä tiettynä päivänä. Nyt oli maanantai, mutta en tiedä onko päivä joka viikko vai kerran kuussa.) Söimme ihanat ja edulliset vohvelit mansikkahillon ja kermavaahdon kera.
Backaplanilla (kuva nimilaatoitetusta muistomerkistä) on sen diskon paikka, jossa v. 1989 kuoli tulipalon uhreina 63 nuorta. Kylmätväreet kulkivat pitkin selkäpiitäni kun katsoin muistolaatoista, että nuorimmat kuolleet olivat 12- ja vanhimmat 20-vuotiaita. Disko oli otettu liian täyteen porukkaa ja osa kuolikin paniikista johtuneeseen tallautumiseen. Omistajat olivat entisestä Jugoslaviasta ja uhrit pitkälti ulkomaalaistaustaisia nuoria, usein muslimeja.
Pari korjausta edelliseen kirjoitukseeni:
- Schjerfbeckin näyttely onkin auki 18.8.2013 asti.
- Speedwayn MM on oikeasti vasta toukokuussa.
Anteeksi huono ymmärrys-/lukutaitoni.
Kiipesimme Göteborgin korkeimmalle paikalle, Ramberget, jonka yhteydessä on kaunis kallioinen luonnonpuisto Keillers Park. Joka maanantai sieltä siunataan koko Göteborg ja kaupunkilaiset. Hienot maisemat joka suuntaan.
Yhdessä kuvassa on Drottningtorgetilla sijaitseva, vanhasta Postista remontoitu, uusi hotelli. Komea ilmestys. Sen edessä on taideteos kolmesta apinasta: älä kuuntele pahaa, älä katsele pahaa, älä puhu pahaa. Hyvä elämänohje itse kullekin.
Maria Kyrkassa on pidetty jumalanpalveluksia, musiikkihartauksia ja messuja - varsinkin nyt hiljaisen viikon ja pääsiäisen aikaan. Olen itsekin saanut lukea niissä Matteuksen evankeliumia. Lisäksi olen toiminut kirkkoväärtin apulaisena. Huomenna tulevat taas lapset: avoin päiväkerho. Lauletaan ja leikitään suomen kielellä. Kuva Maria kirkosta yllä.
Eilen sunnuntaina olin - kirkonmenojen jälkeen - teatterissa. Göteborgs Stadsmuseumissa oli kaksi esitystä. Ensimmäinen oli Eläkeläisten iltakurssi (Tuula Sirjonen) ja toinen Hämärä tanssii (runokooste ja ohjaus: Anna-Maria Ingerö, runo/sana: Reija Vuorela ja liike/tanssi/koreografia: Solveig Åkerberg). Hämärä tanssii -teoksen pohjana oli runokooste, jonka keskeinen tekijä on Pentti Saarikosken viimeiden runoteos Hämärän tanssit. Koosteessa oli myös mukana Nobelkirjailija Tomas Tranströmerin runoja ja Pertti Niemisen käännöksiä Syksyn ääni -kokoelmasta, joka sisältää vanhaa kiinalaista runoutta. Molemmat esitykset olivat hyviä omassa kategoriassaan. Ensimmäinen oli komiikkaa ja monologi (myös koskettavia lauluja kitaran ja haitarin säestyksellä) ja toinen oli vaan niin ihana kuin Saarikosken runot voivat itsessään olla. Saarikoskihan asui Göteborgissa Mia Bernerin kanssa 70-luvun puolesta välistä melkein kuolemaansa asti. Hän kuoli Joensuussa ja haudattiin uuteen Valamoon. Kuolemasta on nyt juuri 30 vuotta aikaa eli Saarikoski olisi 75 vuotias, jos eläisi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)